Monelle tuttu mummolan haju on sekoitus tunkkaisuutta, makeaa ja maamaiselta tuntuvaa aromia. Sen huomaa heti, kun oven avaa. Usein vanhan talon haju tarttuu tekstiileihin, hiuksiin ja vaatteisiin, eikä poistu pelkällä tuuletuksella.
Pelkkä haju ei vielä tarkoita terveysriskiä, mutta se kertoo aina jotain rakennuksen historiasta ja sisäilmasta. Taustalla voi olla vain pitkään suljettuna ollut talo – tai kosteusvaurio, valesokkeli haju tai kemiallinen tetrakloorianisoli. Siksi syy on hyvä selvittää ennen kuin tekee päätöksiä asumisesta tai asuntokaupasta.
Mikä aiheuttaa vanhan talon hajun?
Huono ilmanvaihto ja ummehtunut sisäilma
Vanhat talot nojaavat usein painovoimaiseen ilmanvaihtoon, jonka venttiilit voivat olla tukossa tai suljettuina. Silloin ilma seisoo, kosteus jää sisään ja huoneisiin syntyy tunkkainen, raskas fiilis. Pitkään tyhjillään ollut talo tai mökki haisee helposti ummehtuneelta jo pelkän käyttämättömyyden takia.
Tällainen ummehtunut haju pois talosta on tavallisesti helpoin tapaus. Säännöllinen ristiveto, venttiilien avaaminen ja tarvittaessa ilmanvaihdon parantaminen riittävät usein siihen, että vanhan talon haju pois talosta pehmenee selvästi muutamassa viikossa.
Kosteus ja mikrobikasvusto
Katto- tai putkivuoto, vuotava märkätila tai maanvastaiset rakenteet voivat kastella eristeet ja puuosat. Kun kosteus ei pääse kuivumaan, alkaa mikrobikasvu: home, bakteerit ja lahottajasienet. Niiden tuottama haju muistuttaa usein maakellaria, kosteaa puuta tai multaa.
Home ei lähde tuulettamalla tai hajunsyöjällä, jos lähde on rakenteissa. Hajun voimistuminen sateisella tai kostealla säällä on varoitusmerkki: kosteus nostaa mikrobien tuottamat yhdisteet sisäilmaan, ja ne tarttuvat tekstiileihin ja pintoihin nopeasti.
Kloorifenolit ja tetrakloorianisoli – kemiallinen mummolan haju
1950–1980-luvuilla puuta suojattiin kloorifenolipohjaisilla aineilla, jotka estivät lahon ja homeen. Mikrobit voivat muuttaa nämä aineet tetrakloorianisoliksi (TCA), jota pidetään tyypillisimpänä mummolan hajun kemiallisena lähteenä.
Miltä tetrakloorianisoli haisee? Sitä kuvataan homeen kaltaiseksi: kellarimainen, tunkkainen ja pistävä haju, jossa on kevyt kemiallinen sävy. Yhdisteen hajukynnys on erittäin matala, joten jo pieni määrä riittää siihen, että koko talo tuoksuu vahvasti. Tetrakloorianisoli kokemuksia jakavat usein ihmiset, jotka ovat taistelleet sitkeän “kemiallisen mummolan hajun” kanssa vuosia.

Valesokkeli ja maanpintaa lähellä olevat rakenteet
Valesokkelitaloissa puurunkoinen seinä ulottuu lähelle maanpintaa, ja kosteus pääsee helposti runkoon ja eristeisiin. Ajan myötä puu ja eristeet voivat kastua ja alkaa lahota, mikä tuottaa tunkkaisen, multaisen valesokkeli hajun erityisesti seinän alaosien tienoilla.
Ongelma ei poistu ilman korjaamista: rakenteita täytyy avata, kuivata ja uusia. Pelkkä tuuletus tai hajunsyöjä ei riitä, jos kosteusvirhe jatkuu ja mikrobikasvu jatkaa toimintaansa seinän sisällä.
Ikääntyneet materiaalit ja irtaimisto
Myös täysin tavanomainen ikääntyminen voi tuottaa vanhan talon hajun. Eristeiden sideaineet, liimat ja maalit hajoavat ajan myötä, ja vanhat kirjat, matot, verhot ja kaapit keräävät pölyä ja hajuja vuosikymmenien varrelta.
Monesti mummolan haju onkin osittain peräisin juuri irtaimistosta. Kun tila tyhjennetään ja siivotaan perusteellisesti, haju voi heiketä ratkaisevasti – jos rakenteissa ei ole erillistä vauriota.
Onko vanhan talon haju terveysriski?
Vanhan talon haju ei itsessään ole diagnoosi. Ratkaisevaa on se, mikä hajun aiheuttaa. Homeen ja mikrobien tuottama haju kertoo usein siitä, että sisäilmassa tai rakenteissa on kasvustoa, joka voi aiheuttaa oireita erityisesti herkille: nuhaa, yskää, silmä-ärsytystä tai pidemmässä altistuksessa pitkäaikaisempia vaivoja.
Tetrakloorianisoli ei yleensä ole varsinaisesti myrkyllinen, mutta jatkuva altistuminen voimakkaalle hajulle voi tuntua raskaalta. Osa ihmisistä kuvaa päänsärkyä, pahoinvointia ja limakalvojen ärsytystä, vaikka varsinaista hometta ei löytyisikään. Haju on siis ennen kaikkea asumisviihtyvyyden ja elämänlaadun kysymys.
Miten saa vanhan talon hajun pois?
Aloita perusasioista: tuuletus ja siivous
Ensin kannattaa tehdä yksinkertaiset ja halvat toimet. Järjestä usean tunnin ristiveto; toista useana päivänä peräkkäin. Mitä enemmän ilmamassoja saat liikkeelle, sitä nopeammin tunkkainen sisäilma vaihtuu raikkaaseen ulkoilmaan.
Seuraavaksi perusteellinen siivous: lattiat, seinät, katot, listat, kaapistot ja muut pinnat käydään läpi. Pöly, lika ja rasva sitovat hajuja. Samalla huomaat, tuleeko haju rakenteista vai irtaimistosta.
Ummehtunut haju pois talosta tehostamalla ilmanvaihtoa
Jos ongelma on pääosin ilmanvaihdon puute, tarvitaan pysyvämpiä ratkaisuja. Puhdista venttiilit, varmista riittävä korvausilma ja tarkista, että märkätilojen ja keittiön poisto toimii. Painovoimaisessa talossa venttiilien on oltava auki, jotta vanhan talon haju ei palaa heti tuuletuksen jälkeen.
Tarvittaessa voi harkita koneellista ilmanvaihtoa tai siirrettävää ilmanpuhdistinta, joka poistaa ilmasta pölyä, itiöitä ja osan hajuja. Tämä ei korjaa vaurioita, mutta parantaa arjen sisäilmaa.
Hajunsyöjä ja muut kotikonstit
Hajunsyöjä-tuotteet, kuten sprayt, geelit ja aktiivihiilipussit, voivat täydentää siivousta. Ne sitovat ilmassa leijuvia yhdisteitä, mutta eivät poista rakenteissa olevaa ongelmaa. Käytä niitä viimeistelynä, älä ainoana ratkaisuna.
Kotikonsteista etikka ja ruokasooda ovat käyttökelpoisia. Etikkaa voi pitää laakeassa astiassa huoneessa yön yli hajujen neutraloimiseksi. Ruokasoodaa voi levittää matoille ja patjoille ja imuroida pois muutaman tunnin kuluttua. Kahvinporot ja aktiivihiili toimivat samalla periaatteella, mutta lähinnä täydentävinä apukeinoina.
Irtaimiston puhdistus ja karsiminen
Tekstiilit on pestävä niin kuumassa kuin materiaali sallii; pesukoneeseen voi lisätä hieman etikkaa hajujen vähentämiseksi. Sohvat, patjat ja muut pehmeät kalusteet hyötyvät höyry- tai tekstiilipesusta. Puiset pinnat voi pyyhkiä hajua neutraloivilla aineilla tai tarvittaessa hioa ja käsitellä uudelleen.
Jos jokin esine haisee edelleen voimakkaasti, vaikka olet pessyt ja tuulettanut, voi olla järkevää luopua siitä. Muuten riski on, että vanhan talon haju seuraa muuttokuorman mukana uuteen kotiin ja tarttuu siellä uudelleen ympäristöön.
Kun syy on kosteus- tai homevaurio
Jos haju viittaa selvästi kosteuteen tai homeeseen, siivous ja hajunsyöjä eivät riitä. Vaurioitunut materiaali on löydettävä ja poistettava. Se voi tarkoittaa kastuneiden eristeiden, lahonneiden puurakenteiden tai märkätilojen rakenteiden avaamista ja uusimista.
Usein remontti kannattaa tehdä ennen muuttoa, koska purkutöissä haju ja pöly hetkellisesti lisääntyvät. Korjausten jälkeen tarvitaan vielä huolellinen puhdistus, jotta mikrobipöly ja hajujäämät eivät jää sisäilmaan.

Tetrakloorianisoli tarkemmin
Miltä tetrakloorianisoli haisee?
Tetrakloorianisolin haju on monen mielestä lähes sama kuin homeenhaju, mutta hieman kemiallisempi ja makea. Se voi tuntua voimakkaalta, vaikka pitoisuus ilmassa olisi hyvin pieni. Siksi osa taloista haisee rajusti, vaikka rakenteet näyttävät ehjiltä.
Yksi tapa erottaa TCA tavallisesta tunkkaisuudesta on sen sitkeys. Haju tarttuu vaatteisiin, kirjoihin ja huonekaluihin, eikä poistu helposti edes toistuvassa pesussa tai tuuletuksessa. Tämä viittaa siihen, että hajua aiheuttava yhdiste on sitoutunut materiaalien pintaan ja kuituihin.
Tetrakloorianisolin haju pois rakenteista
Tetrakloorianisolin haju pois talosta saadaan harvoin pelkällä tuuletuksella tai puhdistuksella. Usein tarvitaan rakenteiden avaamista ja kemikaaleja sisältäneiden puuosien ja eristeiden vaihtoa. Joskus pinnat voidaan myös kapseloida erikoismaaleilla tai -lakkoilla, jotka estävät hajumolekyylien kulkeutumisen sisäilmaan.
Ennen isoa remonttia ongelman laajuus kannattaa selvittää sisäilmatutkimuksella. Materiaalinäytteistä nähdään, missä TCA:ta esiintyy ja kuinka laaja alue on käsiteltävä. Korjaus voi vaihdella yksittäisen seinän uusimisesta laajoihin runko- ja lattiarakenteiden töihin.
Tetrakloorianisolin haju pois vaatteista
Moni miettii, miten tetrakloorianisoli haju pois vaatteista onnistuu käytännössä. Ensisijainen keino on toistuva pesu kuumassa vedessä ja tekstiilien kuivaaminen ulkona auringossa. Etikkaa voi käyttää lisänä hajun neutraloimiseen, mutta kaikkiin kuituihin se ei tehoa täysin.
Sitkeissä tapauksissa apua voi hakea pesulasta tai otsonoinnista. Otsonikäsittely hajottaa hajumolekyylejä, mutta se on tehtävä hallitusti, eikä tilassa saa oleskella käsittelyn aikana. Jos haju ei lähde näistäkään huolimatta, voi olla taloudellisesti ja terveydellisesti järkevintä luopua pahimmin haisevista tekstiileistä kokonaan.
Ammattilaisen apu: milloin kannattaa pyytää apua?
Jos vanhan talon haju ei helpota muutaman viikon tuuletuksen ja siivouksen jälkeen, tai jos haju aiheuttaa selviä oireita, ammattilainen on yleensä seuraava askel. Rakennusterveysasiantuntija tai sisäilmaan erikoistunut insinööritoimisto voi mitata kosteusarvot, tutkia rakenteita ja arvioida riskit.
Homekoira voi auttaa paikantamaan piileviä vaurioita, ja laboratoriot voivat analysoida materiaalinäytteitä esimerkiksi kloorifenolien ja kloorianisolien varalta. Ammattilaiset osaavat myös suositella, missä järjestyksessä korjaukset kannattaa tehdä ja mitä menetelmiä käyttää, jotta vanhan talon haju pois saadaan pysyvästi eikä vain hetkellisesti peittoon.
Otsonointi, hydroksyyligeneraattorit ja erikoispuhdistusmenetelmät voivat helpottaa hajuhaittaa, mutta ne eivät korvaa varsinaisia korjauksia. Ne sopivat yleensä tilanteisiin, joissa remonttia odotetaan tai kun halutaan lieventää hajua myyntiä tai väliaikaista asumista varten.
Vanhan talon haju ja asuntokauppa
Mitä ostajan kannattaa huomioida?
Asuntonäytöllä nenä on yksi tärkeimmistä työkaluista. Jos mummolan haju iskee heti ovella, asiaan kannattaa suhtautua vakavasti. Selitys “talo on ollut pitkään tyhjillään” voi pitää paikkansa, mutta yhtä lailla kyse voi olla kosteus- tai kemiallisesta ongelmasta.
Hajua on hyvä arvioida eri olosuhteissa, jos mahdollista. Kostealla säällä kellarimainen haju korostuu, kuivalla se voi peittyä. Myös voimakkaat tuoksukynttilät tai ilmanraikastimet voivat kertoa, että jotain halutaan peittää. Ennen ostopäätöstä kuntotarkastus tai sisäilmatutkimus on usein hyvä sijoitus.
Vastuut ja riskien hallinta
Jos jälkikäteen paljastuu laaja homevaurio tai vakava sisäilmaongelma, kyse voi olla kiinteistökaupan piilevästä virheestä. Siksi on tärkeää dokumentoida hajuhavainnot, teetetyt tutkimukset ja myyjän antamat tiedot. Myyjällä on velvollisuus kertoa tiedossaan olevista ongelmista, mutta pitkään talossa asunut ei välttämättä enää edes huomaa vanhan talon hajua.
Ostajan kannattaa varautua myös korjauskustannuksiin. Pieni “hajurahasto” on realistinen ajatus, sillä monet huomaavat hajun voimistuvan ensimmäisen talven lämmityskaudella, kun talon käyttö muuttuu.

Puhdas koti arjessa
Hajujen hallinta on helpompaa, kun perussiisteys on kunnossa: säännöllinen imurointi, tuuletus, pyykinpesu ja pintojen pyyhintä vähentävät pölyä ja epäpuhtauksia. Pienet teot ehkäisevät isompien ongelmien syntymistä ja tekevät sisäilmasta miellyttävämmän.
Kodin ylläpitoa ja tuotteiden vertailuja käsittelee laajasti sivusto Kotio.fi, josta löydät käytännön vinkkejä esimerkiksi siivouksen tehostamiseen ja sopivien tarvikkeiden valintaan. Myös yleinen puhtaus on tärkeää, esimerkiksi robotti-imurilla saat pidettyä yllä kodin peruspuhtautta helposti.
Vanhan talon haju on aina merkki jostain
Vanhan talon haju on aina merkki jostain. Joskus vain ummehtuneesta ilmasta, joskus rakenteellisesta ongelmasta tai kemiallisesta jäämästä. Mummolan haju ei sinänsä tee talosta asumiskelvotonta, mutta sen syy on hyvä selvittää, etenkin jos suunnittelet pitkäaikaista asumista tai asuntokauppaa.
Perussiivous, tuuletus, hajunsyöjät ja irtaimiston läpikäynti ovat ensimmäinen vaihe. Jos haju ei hellitä tai viittaa selvästi kosteuteen, homeeseen, valesokkeliin tai tetrakloorianisoliin, tarvitaan tutkimuksia ja mahdollisesti remonttia. Oikeilla toimilla ummehtunut haju pois talosta on kuitenkin useimmiten mahdollista saada – joskus helpolla, joskus isommalla työllä.
Vastuuvapauslauseke
Tämä teksti tarjoaa yleistä tietoa vanhan talon hajun syistä ja poistosta, eikä se korvaa ammattilaisen arviota tai tutkimusta. Jokainen rakennus on yksilöllinen, ja toimenpiteet on aina sovitettava kohteen rakenteisiin ja kuntoon.
Jos epäilet kodissasi kosteus- tai homevauriota, kemiallista altistusta tai muuta sisäilmaan liittyvää terveysriskiä, ota yhteys sertifioituun asiantuntijaan tai terveydenhuollon ammattilaiseen. Kirjoittaja ei vastaa mahdollisista vahingoista, jotka aiheutuvat tässä tekstissä kuvattujen toimien soveltamisesta ilman asiantuntijan arviota.