Suomalaisessa arjessa jätteiden lajittelu ei ole enää “kiva lisä”, vaan osa velvoittavaa jätehuoltoa. Monilla alueilla biojätteen ja pakkausjätteiden erilliskeräys on lain määräämä, ja käytännössä lähes jokaisella kotitaloudella on jonkinlainen lajitteluvelvollisuus.
Tämä kodin lajitteluopas käy läpi keskeiset jätejakeet ja auttaa rakentamaan toimivan rutiinin kotiin. Tavoite ei ole tuottaa täydellistä listaa jokaisesta poikkeuksesta, vaan tarjota selkeä kierrätysopas tavalliselle suomalaiselle kodille.
Miten suomalainen jätejärjestelmä toimii kotitalouden näkökulmasta?
Suomen jätepolitiikan perusajatus on selkeä: ensin pyritään ehkäisemään jätteen syntyä, sen jälkeen suositaan uudelleenkäyttöä, kolmantena materiaalikierrätystä ja vasta viimeisenä polttoa ja loppusijoitusta. Käytännössä kotitalous kohtaa tämän jäteastioina ja keräyspisteinä.
Iso osa kotijätteestä on pakkausjätettä – kartonkia, lasia, metallia ja muovia – joka lajitellaan materiaalin mukaan omiin astioihinsa. Lisäksi lähes kaikissa talouksissa kerätään ainakin sekajäte, ja yhä useammalla alueella biojäte on erilliskeräyksen piirissä.
Kunnat ja tuottajayhteisöt jakavat vastuun: kunta järjestää esimerkiksi sekajätteen, biojätteen ja poistotekstiilin keräystä, kun taas monista pakkausjätteistä vastaa tuottajavastuujärjestelmä. Kotitalouden ei tarvitse erotella taustalla toimijoita – riittää, että noudattaa oman jäteyhtiön ohjeita.
Näin rakennat toimivan lajittelun kotiin
Kolme kysymystä ennen kuin aloitat
Ennen kuin yksikään roska vaihtaa astiaa, kannattaa selvittää kolme asiaa:
- Mitä jätejakeita taloyhtiön tai kiinteistön pihalla kerätään?
- Missä lähin ekopiste tai jäteasema on ja mitä sinne voi viedä?
- Kompostoidaanko kotona biojätettä vai viedäänkö se erilliskeräykseen?
Näihin löytyy vastaus yleensä kunnan tai alueellisen jäteyhtiön sivuilta. Jos asut taloyhtiössä, isännöitsijä tai taloyhtiön jätehuolto-ohje kertoo, mitä astioita pihalla on ja kuka tyhjennyksistä vastaa.
Lajittelu pienessä keittiössä
Pienessäkin keittiössä lajittelu onnistuu, kun astiat miettii etukäteen. Yksi toimiva ratkaisu on:
- allaskaappiin sekajäte ja biojäte (bio kompostoituvaan pussiin),
- eteiseen tai kaappiin erilliset säkit kartongille, muovipakkauksille ja metallille,
- lasipakkaukset erilliseen laatikkoon, joka viedään ekopisteelle muun asioinnin yhteydessä.
Selkeä merkintä – tarra, teksti tai symboli – nopeuttaa arkea ja vähentää virheitä. Myös lapsille lajittelu on helpompaa, kun jokaisella astiolla on selkeä nimi ja väri.
Pieni rutiini vähentää sekajätettä
Kun pakkausjätteet ja biojäte lähtevät omiin astioihinsa, sekajäte pienenee usein yllättävän nopeasti. Silloin huomaa myös, mitä kotiin kantaa: jos muovipakkauksia kertyy jatkuvasti valtavasti, kaupassa voi alkaa suosia irtotuotteita, isoja pakkauksia tai pakkausvapaita vaihtoehtoja.
Jätejakeet yksi kerrallaan
Biojäte: ruokajäte ei kuulu sekajätteeseen
Biojäte on kaikkea eloperäistä, maatuvaa jätettä – käytännössä ruokajätettä, hedelmien ja vihannesten kuoria, kahvinporoja ja talouspaperia. Yli 10 000 asukkaan taajamissa jokaisella asuinkiinteistöllä on velvollisuus lajitella biojäte joko erilliskeräykseen tai kompostoriin.
Biojätteeseen kuuluvat esimerkiksi:
- ruoantähteet, pilaantunut ruoka ilman pakkauksia
- kasvien osat, hedelmien ja vihannesten kuoret
- kahvinporot ja suodatinpussit, teepussit
- talouspaperi ja likaiset servietit
- kananmunankuoret, pähkinänkuoret, pienet luut.
Biojätteeseen ei laiteta muovipusseja, muovitarroja, lemmikkien ulosteita eikä nesteitä. Bio kerätään mieluiten paperipussiin tai hyväksyttyyn biohajoavaan pussiin. Kompostoitaessa kompostorin tulee olla haittaeläimiltä suojattu ja eristetty, ja siitä on monilla alueilla tehtävä ilmoitus jäteyhtiölle.
Paperi: lehdet, kirjeet ja tulosteet
Paperinkeräykseen menevät puhtaat, kuivat paperituotteet:
- sanoma- ja aikakauslehdet
- mainokset ja esitteet
- kirjeet ja toimistopaperi
- pehmeäkantiset kirjat ja vihot (metallikierteet voi irrottaa metalliin).
Lahjapaperit eivät useimmiten kuulu paperinkeräykseen, jos niissä on muovi- tai metallipintaa. Myös likainen tai kastunut paperi on joko biojätettä (esim. käytetty talouspaperi) tai sekajätettä. Paperikuitu kiertää useita kertoja, kunnes se päätyy tyypillisesti wc- ja talouspaperin raaka-aineeksi.
Kartonki ja pahvi: pakkaukset litteäksi
Kartonki- ja pahvikeräykseen laitetaan tyhjät ja kuivat pakkaukset:
- aaltopahvilaatikot ja postipaketit
- muro- ja keksipaketit, munakennot, hylsyt
- nestekartonkipakkaukset kuten maito- ja mehutölkit, huuhdeltuina ja litistettyinä
- paperikassit ja -pussit.
Rasvaiset tai voimakkaasti likaiset kartongit voivat olla sekajätettä. Kahvipaketit, monet sipsipussit ja foliopintaiset kartongit eivät yleensä kelpaa kartonkiin monikerrosrakenteensa takia. Tärkeintä on litistää pakkaukset, jotta astiaan mahtuu mahdollisimman paljon.
Lasipakkaukset: vain purkit ja pullot
Lasinkeräykseen kuuluvat nimenomaan lasipakkaukset – eli lasiset purkit ja pullot, jotka ovat olleet jonkin tuotteen pakkauksia:
- hillopurkit, säilykepurkit, lasiset kastikepullot
- viini- ja juomapullot, jos ne eivät ole pantillisia.
Korkit, kannet ja kapselit irrotetaan ja laitetaan muoviin tai metalliin. Lasinkeräykseen ei laiteta juomalaseja, uuni- ja ikkunalasia, peilejä, kristallia eikä posliinia tai keramiikkaa. Ne kuuluvat yleensä sekajätteeseen tai jäteasemalle, alueellisista ohjeista riippuen.
Pantilliset lasipullot palautetaan kauppaan. Panttijärjestelmä on materiaalikierrätystäkin parempi, koska pullo voi kiertää useita täyttökertoja ennen hävittämistä.
Metalli ja pienmetalli: paljon arvokasta raaka-ainetta
Metallinkeräykseen laitetaan sekä metallipakkaukset että astiaan mahtuvat metalliesineet:
- säilyketölkit, metallikorkit, -kannet ja -sinetit
- juomatölkit, jos niissä ei ole panttia
- alumiinifoliot ja -vuoat, tyhjät ja puhdistetut
- tuikkukynttilöiden kuoret, pienet metalliosat, ruokailuvälineet, pientyökalut.
- paistinpannut (vaikka olisi pinnoitettu ja muovikahva). Uusia pannuja löydät vanhan tilalle vertailustamme.
Metalli on erittäin hyvin kierrätettävä materiaali, ja sen kierrätys säästää energiaa ja luonnonvaroja verrattuna malmin louhintaan ja jalostamiseen. Isommat metalliesineet, kuten polkupyörät tai pihagrillit, viedään yleensä jäteaseman metalliromuun.
Metalliastiaan ei laiteta paineastioita, kaasupulloja, vaarallisia aineita sisältäviä kanistereita eikä sähkölaitteita. Paristot ja akut ovat oma lajinsa.
Muovipakkaukset: vain pakkaukset, ei esineitä
Muovinkeräys on usein se lajittelu, joka hämmentää eniten. Perussääntö on kuitenkin selkeä: kotitalouksien muovipakkauskeräykseen kuuluvat vain tyhjät, puhtaat ja kuivat muovipakkaukset, ei muita muoviesineitä.
Muovipakkauksia ovat esimerkiksi:
- elintarvikkeiden rasiat, purkit, pussit ja kääreet
- jogurtti- ja rahkapurkit, margariinirasiat
- pesuaine- ja shampoopullot, suihkepullot, voidepurkit
- pantittomat muovipullot ja -kanisterit, huuhdeltuina.
Keräykseen ei laiteta:
- muita muoviesineitä (leluja, astioita, ämpäreitä, suihkuverhoja)
- erittäin likaisia pakkauksia, joita ei saa puhtaaksi
- vaarallisten aineiden jäämiä sisältäviä pakkauksia
- paristoja, akkuja tai elektroniikkaa.
Käytännössä “riittävän puhdas” tarkoittaa, että pakkauksessa ei ole paksua ruokakerrosta tai voimakasta hajua. Kevyt huuhtelu ja kuivatus riittävät (Yle.fi).
Mitä sekajätteeseen lopulta jää?
Kun biojäte ja pakkausjätteet erotellaan, sekajätteeseen jää yllättävän vähän. Tyypillisiä sekajätteen tavaroita ovat:
- hygieniatuotteet (vaipat, siteet, vanupuikot, maskit)
- lemmikkien jätökset ja kissanhiekka
- rikkinäiset juomalasit, keramiikka, peilit (pieninä määrinä)
- tekstiilit, jotka eivät kelpaa poistotekstiiliin (likaantuneet, kosteat)
- erilaiset sekoitemateriaalit, joita ei voi perustellusti laittaa mihinkään muuhun astiaan.
Sekajäte päätyy yleensä poltettavaksi jätevoimaloihin, joissa syntyy kaukolämpöä ja sähköä. Mitä vähemmän sekajätettä, sitä enemmän materiaaleja jää kiertoon uudelleen käytettäväksi.
Erityisjätteet kodissa
Vaarallinen jäte: pienet määrät, isot riskit
Vaarallinen jäte on kaikkea sellaista jätettä, joka ominaisuuksiensa vuoksi voi vahingoittaa ihmisiä, eläimiä tai ympäristöä. Tyypillisiä esimerkkejä ovat:
- maalit, lakat, liuottimet, ohenteet
- torjunta-aineet ja muut vahvat kemikaalit
- öljyt ja polttoaineet, jäähdytysnesteet
- osa puunsuoja-aineista ja kyllästetyt puutavarat.
Nämä viedään jäteasemalle tai erilliseen vaarallisen jätteen keräyspisteeseen alkuperäispakkauksissaan tai selvästi merkityissä astioissa. Niitä ei kaadeta viemäriin eikä laiteta sekajätteeseen. Eri aineita ei myöskään sekoiteta keskenään.
Paristot ja akut
Kaikki paristot ja akut ovat ongelmajätettä. Niissä on metalleja ja kemikaaleja, jotka pitää saada talteen eikä levittää luontoon. Paristot ja pienakut voi palauttaa maksutta niitä myyviin kauppoihin ja kioskeihin; useimmissa liikkeissä on tähän varattu keräysastia.
Tärkeää on:
- teippaa litiumparistojen ja -akkujen navat oikosulun ja tulipaloriskin ehkäisemiseksi
- älä säilytä “puoliksi tyhjiä” akkuja laatikoissa vuodesta toiseen
- vie paristot ja akut keräykseen saman tien, kun ne ovat tyhjiä.
Isot akut, kuten auton tai sähköpyörän akut, kuuluvat jäteasemalle tai erikoiskeräykseen. Niitä ei saa laittaa paristojen pikkulaarin sekaan eikä tietenkään sekajätteeseen.
Sähkölaitteet ja elektroniikka (SER)
Sähkö- ja elektroniikkalaitteet – kaikki, mikä toimii johdolla, paristolla tai akulla – kuuluvat SER-keräykseen. Niitä ei saa laittaa tavalliseen jäteastiaan. Laitteet sisältävät metalleja, muoveja, lasia ja joskus myös haitallisia aineita, jotka pitää kierrättää hallitusti.
Sähkölaitteita myyvät liikkeet ovat velvollisia ottamaan kotitalouksien laitteita maksutta vastaan tietyin ehdoin. Lisäksi jäteasemilla on laajat SER-keräykset, joihin voi viedä esimerkiksi:
- tietokoneet, puhelimet, tabletit, viihde-elektroniikan
- kodinkoneet, suuret ja pienet
- sähkötyökalut ja valaisimet
- johdot ja laturit.
Monet kaupat ottavat vastaan pientä elektroniikkaa ilman, että samalla täytyy ostaa uutta tilalle. Suuret laitteet voi usein antaa kuljetusliikkeelle uuden laitteen toimituksen yhteydessä.
Lääkkeet apteekkiin
Vanhentuneet tai tarpeettomat lääkkeet ovat vaarallista jätettä. Ne viedään apteekkiin, eivät koskaan roskikseen tai viemäriin. Apteekki ohjeistaa, miten lääkkeet pakataan: yleensä tabletit ja kapselit voidaan palauttaa liuskoissaan, nestemäiset lääkkeet pulloissaan tiiviisti suljettuina, ja elohopeakuumemittarit erikseen mainiten.
Neulat ja ruiskut voi usein palauttaa apteekkiin tai jäteasemalle erikseen pakattuina, mutta tämä kannattaa tarkistaa omalta jäteyhtiöltä. Lääkkeiden turvallinen hävittäminen estää lääkejäämien päätymisen ympäristöön ja väärinkäytön.
Tekstiilit, vaatteet ja tavaroiden uudelleenkäyttö
Käyttökelpoiset vaatteet ja tavarat kiertoon
Vaatteet ja kodin tavarat kannattaa aina ensisijaisesti ohjata uudelleenkäyttöön, ei jätteeksi. Käyttökelpoiset vaatteet, kengät, laukut ja kodintekstiilit on syytä myydä, lahjoittaa tai viedä kierrätyskeskukseen.
Sama pätee esimerkiksi huonekaluihin, astioihin, leluun ja urheiluvälineisiin. Uudelleenkäyttö säästää luonnonvaroja tehokkaammin kuin materiaalikierrätys, koska uuden tuotteen valmistaminen jää kokonaan väliin. Verkossa on runsaasti alustoja, joissa voi myydä tai antaa tavaraa pois.
Poistotekstiili: rikkinäisellekin vaatteelle uusi elämä
Vuodesta 2023 alkaen kunnilla on velvollisuus järjestää poistotekstiilin keräystä. Poistotekstiiliksi kelpaavat puhtaat ja kuivat, mutta käyttökelvottomat tekstiilit: rikkinäiset paidat, puhki kuluneet housut, loppuunkuluneet lakanat ja pyyhkeet.
Tyypillisesti poistotekstiiliin ei saa laittaa märkiä, homeisia tai vahvasti likaantuneita tekstiilejä, eikä peittoja, tyynyjä, mattoja, kenkiä tai laukkuja – nämä ohjataan erikseen paikallisten ohjeiden mukaan. Poistotekstiilit lajitellaan mekaanisesti, niistä poistetaan napit ja vetoketjut ja kuitu jatkaa elämässään esimerkiksi eristeenä tai uuden langan raaka-aineena.
Rajatapauksia arjesta – mihin tämä kuuluu?
Muutama hankala esimerkki, jotka nousevat toistuvasti esiin:
- Pizzalaatikko: puhdas tai vähäisen rasvan laatikko kartonkiin; selvästi läpirasvainen laatikko sekajätteeseen.
- Kynttilänjämät: steariini sekajätteeseen, metallinen tuikkukuori metalliin.
- Lahjapaperit: useimmat sekajätteeseen, ellei paikallinen ohje nimenomaan salli paperikeräystä.
- CD- ja DVD-levyt: sekajätteeseen, kotelot useimmiten muovipakkauksiin vain, jos ne ovat pakkauksia – muuten sekajätteeseen.
- Hehkulamput ja halogeenit: eivät sisällä ongelmajätettä, joten yleensä sekajätettä; energiansäästölamput ja loisteputket viedään vaarallisena jätteenä keräykseen.
Kun et ole varma, tarkista oman jäteyhtiön lajitteluopas tai sähköinen jäteneuvonta. Useimmilla yhtiöillä on hakupalvelu, johon voi kirjoittaa tuotteen nimen ja nähdä oikean jakeen.
Mistä löydän oman alueeni lajitteluohjeet?
Jätteiden lajittelu on Suomessa pitkälle harmonisoitu, mutta yksityiskohdissa on eroja:
- keräysvelvoitteet voivat riippua taajamasta, kiinteistön koosta ja huoneistomäärästä
- kerättävien jakeiden määrä vaihtelee (esim. styroksin, puutarhajätteen tai energiajätteen keräys)
- jäteasemien käytännöt ja maksut poikkeavat alueittain.
Ajantasaisin tieto löytyy aina:
- oman kunnan tai alueellisen jäteyhtiön verkkosivuilta
- taloyhtiön jätehuolto-ohjeista
- valtakunnallisista kierrätyshakupalveluista (esim. kierrätys-, SER- ja paristokierrätyksen sivut).
Käytännössä hyvä kodin lajitteluopas on yhdistelmä tätä yleistä tietoa ja oman alueen tarkennuksia. Kun olet saanut jätteet oikein lajiteltua, voit tutustua valistunein mielin uusien tuotteiden valintaan ohjeidemme ja oppaidemme avulla: Kotio.fi.
Vastuuvapauslauseke
Tämä kierrätysopas perustuu Suomessa voimassa oleviin yleisiin lajittelu- ja keräysperiaatteisiin sekä julkisiin ohjeistuksiin kirjoitushetkellä. Jätehuoltomääräykset, keräysvelvoitteet ja vastaanottopisteet voivat kuitenkin muuttua ja vaihdella kunnittain ja jäteyhtiöittäin.
Lopullinen vastuu oikeasta lajittelusta on aina jätteen haltijalla. Tarkista tarvittaessa ajantasaiset ohjeet omalta jäteyhtiöltä, kunnan sivuilta tai keräyspisteiden ylläpitäjiltä, erityisesti vaarallisen jätteen, sähkölaitteiden, lääkkeiden ja poistotekstiilin osalta. Jos paikalliset ohjeet poikkeavat tästä tekstistä, noudata aina paikallisia määräyksiä.
Lisätietoa videolla:
