Mikä vähennys kodin ja työpaikan matkoista oikeastaan on?
Suomessa työntekijä voi vähentää verotuksessaan kodin ja vakituisen työpaikan välillä kulkemisesta aiheutuneet kulut. Nämä kodin ja työpaikan väliset matkakulut käsitellään ansiotulon hankkimisesta johtuvina menoina, eivätkä ne ole sama asia kuin tilapäiset työmatkat, joista voi saada päivärahaa ja kilometrikorvauksia.
Arkikielessä puhutaan usein työmatkavähennyksestä tai työmatka verovähennys -termeistä, mutta Verohallinnon kielenkäytössä kyse on asunnon ja työpaikan väliset matkat -vähennyksestä. Käytännössä tarkoitus on sama: työntekijän ei oleteta maksavan pitkiä työmatkoja täysin ilman verotuksellista helpotusta.
Vähennys ei pienennä veroja euro eurosta, vaan vähentää sitä ansiotulon määrää, josta verot lasketaan. Jos vähennystä kertyy esimerkiksi 2 000 euroa, vero alenee tämän summan marginaaliveroprosentin mukaisesti. Siksi myös pienemmätkin kulut voivat vaikuttaa, kunhan ne ylittävät omavastuuosuuden.
Perussäännöt: asunnon ja työpaikan väliset matkakulut
Asunnon ja työpaikan väliset matkakulut saa vähentää vain siltä ajalta, jolloin on ollut työssä ja on oikeasti kulkenut työpaikalle. Loma-, vuorotteluvapaa-, hoitovapaa-, opiskelu- ja työttömyysjaksot sekä etätyöpäivät eivät oikeuta tähän vähennykseen, koska silloin matkoja ei synny (vero.fi).
Vähennys koskee pääsääntöisesti vain yhtä kodin ja yhden varsinaisen työpaikan välistä reittiä. Jos henkilöllä on useita työpaikkoja tai kaksi asuntoa, osa matkoista voi kuulua muihin vähennyskategorioihin (esimerkiksi matkat toissijaiselle työpaikalle tai viikonloppumatkat perheen luo). Näillä on omat, erilliset sääntönsä.
Vähennyksen saa vain kuluista, jotka ovat jääneet itse maksettaviksi. Jos työnantaja korvaa matkat esimerkiksi kilometrikorvauksina tai työsuhdematkalippuna, samaa kulua ei voi vähentää enää uudelleen. Työnantajan maksama osuus vähentää vähennyskelpoista määrää, suoraan tai verotuksen laskennassa.
Omavastuu ja enimmäismäärä vuosina 2025
Työmatkavähennyksessä on kaksi euromääräistä rajaa: omavastuu ja yläraja. Vuonna 2025 omavastuu kodin ja työpaikan välisten matkakulujen osalta on 900 euroa. Tämä osa jää aina verovelvollisen itsensä ”riskiksi” – vasta sen ylittävistä kuluista vähennystä alkaa kertyä.
Vähennystä myönnetään enintään 7 000 euroa vuodessa omavastuun ylittävältä osalta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos todellisia kuluja on vähintään 7 900 euroa vuodessa, verotuksessa huomioidaan niistä maksimissaan 7 000 euroa, ja loput jäävät verotuksen kannalta merkityksettömiksi.
Jos matkakulut jäävät alle 900 euron, mitään vähennystä ei synny. Käytännössä esimerkiksi monen suurkaupunkialueen lyhyt työmatka paikallisliikenteen kuukausilipulla ei ylitä omavastuuta, jolloin verohelpotusta ei tule, vaikka kulua syntyy.
Työttömyys ja perhevapaat pienentävät omavastuuta
Omavastuu ei aina ole täsmälleen 900 euroa. Jos henkilö on verovuoden aikana saanut työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea tai tiettyjä perhevapaisiin liittyviä etuuksia, omavastuu pienenee 80 eurolla jokaista täyttä korvauskuukautta kohden. Täysi kuukausi on 21,5 etuuspäivää vastaava ajanjakso.
Omavastuu ei kuitenkaan voi pudota alle 160 euron, vaikka työttömyys tai perhevapaa kestäisi suurimman osan vuodesta. Tätä alennusta ei tarvitse itse laskea veroilmoitukseen, sillä Verohallinto tekee tarkennuksen automaattisesti etuustietojen perusteella.
Työpäivät, etätyö ja lomakuukaudet
Vähennyksen lähtökohta on todellinen työssäolo. Jos henkilö on ollut töissä koko vuoden, mutta pitää esimerkiksi neljä viikkoa vuosilomaa, verotuksessa työssäolokuukausia pidetään yleensä 11:na. Tältä ajalta voi saada vähennyksen, jos työmatkoja on tehty.
Etätyöpäiviltä ei voi vähentää mitään, koska asunnon ja työpaikan väliset matkat jäävät silloin tekemättä. Sama koskee päiviä, jolloin ollaan työkomennuksella muualla tai sairauslomalla. Usein työntekijä laskee vuoden aikana työpaikalle tehtyjen päivien määrän ja suhteuttaa kulut siihen.
Käytännössä useimmilla palkansaajilla vähennys voidaan myöntää enintään noin 210–230 työpäivältä vuodessa, riippuen etätyöstä, lomista ja muista poissaoloista. Ylimitoitettujen päivämäärien ilmoittaminen voi johtaa siihen, että verottaja oikaisee laskelmaa.
Halvimman kulkuneuvon periaate
Suomalaisessa verotuksessa kodin ja työpaikan väliset matkat vähennetään halvimman käytettävissä olevan kulkutavan ja lipun mukaan. Se, millä kulkuvälineellä työntekijä tosiasiassa on matkustanut, ei ole ratkaisevaa.
Useimmiten halvin vaihtoehto on joukkoliikenteen kausilippu: kunnan sisäinen, seutulippu tai esimerkiksi 44 matkan sarjalippu. Jos samalla reitillä pääsisi sekä junalla että bussilla, vähennys lasketaan sen mukaan, kumpi on halvempi – vaikka matkustaisi mieluummin nopeammalla junalla.
Jos henkilö käy töissä 11 kuukauden ajan ja käyttää kuukausilippua, hyväksyttävä vuoden kustannus on tyypillisesti 11 kertaa lipun hinta. Tämän summan ylittävistä osista ei voi saada lisää vähennystä, vaikka lipun käyttäisi myös vapaa-ajalla.
Milloin oman auton käyttö voidaan huomioida?
Oman auton käyttö on monelle arjessa luonteva tapa kulkea töihin, mutta verotuksessa se hyväksytään vähennyksen perusteeksi vain tietyin edellytyksin. Lähtökohta on aina se, että joukkoliikennettä käytetään, jos se on kohtuudella tarjolla.
Oman auton mukaan laskeminen tulee kyseeseen, jos jokin seuraavista ehdoista täyttyy:
- julkista kulkuneuvoa ei ole käytettävissä lainkaan
- kävelymatka pysäkille ja pysäkiltä yhteensä yhteen suuntaan on vähintään 3 kilometriä
- meno-paluumatkan odotusaika (ei matkustusaika) julkisia käyttäen on yhteensä vähintään 2 tuntia
- työmatka alkaa tai päättyy klo 00.00–05.00, jolloin joukkoliikenne ei käytännössä kulje.
Sen sijaan oman auton käyttö verotus -keskusteluissa usein esiin nousevat syyt, kuten matkan nopeus, se että työssä tarvitaan autoa päivän aikana tai lasten vienti hoitoon matkalla, eivät kelpaa perusteeksi auton käyttämiseen vähennyksen pohjana. Ne voivat olla hyviä henkilökohtaisia syitä, mutta verosäännökset eivät anna niille painoarvoa tässä nimenomaisessa vähennyksessä.
Oman auton käyttö ja kilometrikohtaiset vähennykset
Kun edellytykset täyttyvät, asunnon ja työpaikan väliset matkakulut saa laskea oman auton mukaan. Vuosina 2024 ja 2025 vähennys on 0,27 euroa kilometriltä omalla autolla tehdyistä matkoista. Käyttöetuautolla vastaava määrä on 0,21 euroa kilometriltä.
Samassa taulukossa on määritelty vähennys myös muille kulkuvälineille: moottoripyörällä 0,21 €/km, mopolla 0,12 €/km ja polkupyörällä tai sähköpyörällä kiinteä 100 euroa vuodessa. Nämä summat koskevat nimenomaan asunnon ja työpaikan välisiä matkoja, eivät verovapaita työnantajan korvauksia työmatkoista.
Lyhyt esimerkki havainnollistaa vaikutusta. Jos yhdensuuntainen työmatka on 25 km ja työntekijä kulkee sen omalla autolla 200 työpäivänä vuodessa, kilometrejä kertyy 10 000 km. Vähennys lasketaan 10 000 × 0,27 € = 2 700 €. Kun tästä vähennetään 900 euron omavastuu, verotuksessa huomioidaan 1 800 euroa. Vaikutus nettona riippuu omasta marginaaliveroprosentista.
On syytä erottaa toisistaan tämä vähennys ja työnantajan maksamat verovapaat kilometrikorvaukset, joiden enimmäismäärät ovat korkeampia ja jotka koskevat tilapäisiä työmatkoja. Näitä ei sovelleta kodin ja työpaikan väleihin, vaan juuri näihin matkoihin tarkoitettu työmatkavähennys toimii eri logiikalla.
Työsuhdeauto, kimppakyyti ja polkupyörä
Työsuhdeautolla työpaikalle ajava on vähennysoikeudessa samassa asemassa kuin muutkin: lähtökohta on edelleen halvin käytettävissä oleva kulkuneuvo, yleensä joukkoliikenne. Jos kuitenkin päädytään siihen, että auto on halvin tai ainoa vaihtoehto, asunnon ja työpaikan väliset matkakulut vähennetään käyttöetuautolla 0,21 €/km. Sama määrä koskee myös niin sanottua vapaata autoetua.
Kimppakyydissä säännöt ovat suoraviivaisia. Jos henkilö ei maksa kyydistä mitään, hänelle ei synny vähennyskelpoista kulua. Jos hän maksaa kyydistä vähemmän kuin joukkoliikenteen lippu maksaisi, kimppakyyti katsotaan halvimmaksi vaihtoehdoksi ja vähennys voi perustua siihen, mutta enintään oman maksuosuuden määrään. Kuljettajan oma vähennys pienenee siltä osin, kuin muut osallistuvat kuluihin.
Polkupyörällä kulkeva voi vähentää asunnon ja työpaikan väliset matkakulut kiinteänä 100 euron summana vuodessa, jos pyörä ei ole täysin verovapaa työsuhdepolkupyörä. Sähköpyörä rinnastetaan verotuksessa tavalliseen polkupyörään. Muista myös valot pimeällä, tässä artikkelissa tutkimme parhaat polkupyörän valot.
Työsuhdematkalippu ja kodin ja työpaikan väliset matkakulut
Työsuhdematkalippu on työnantajan hankkima joukkoliikennelippu, jota käytetään asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin. Vuonna 2025 lipun arvosta 3 400 euroa vuodessa on työntekijälle verovapaata tuloa, ylimenevä osa on veronalaista luontoisetua ja palkkaa.
Työmatkavähennystä laskettaessa ratkaisevaa on se, paljonko matkakuluja jää työntekijän itsensä maksettavaksi. Jos työnantaja tarjoaa osan lipusta työsuhde-etuna ja työntekijä maksaa loput joko palkastaan tai omasta pussistaan, vähennykseen oikeuttaa nimenomaan tämä oma maksuosuus. Vähennys tehdään silti normaalin omavastuun ja enimmäismäärän puitteissa.
Käytännössä työntekijä ilmoittaa veroilmoituksessa koko vuoden joukkoliikennelippujen hinnan. Verohallinto huomioi työsuhdematkalipun verovapaan osuuden ja mahdollisen luontoisetuarvon, ja laskee vähennyksen vain siltä osin, kun kulut ovat todella osuneet työntekijän maksettavaksi. Tämä tarkoittaa, että työsuhdematkalippu ja vähennys täydentävät toisiaan, eivät kumoa.
Etätyö, useampi työpaikka ja muut rajatapaukset
Laajamittainen etätyö pienentää selvästi vähennettävien kulujen määrää. Jos työntekijä käy toimistolla esimerkiksi kaksi päivää viikossa ja työskentelee kolme päivää kotona, asunnon ja työpaikan väliset matkat voi vähentää vain kahdelta päivältä viikossa. Laskelma tehdään koko vuoden tasolla, mutta etäpäivät on poistettava matkakuluja laskettaessa.
Usean työpaikan tilanne on mutkikkaampi. Varsinaisen työpaikan ja kodin välinen reitti kuuluu tähän vähennykseen, mutta toissijaisen työpaikan matkat kuuluvat usein eri luokkaan. Esimerkiksi majoituspaikan ja toissijaisen työpaikan välinen matka vähennetään asunnon ja työpaikan välisinä kuluina, mutta osa muista matkoista voi olla työmatkoja, joista työnantaja voi maksaa verovapaita korvauksia.
Tilanteissa, joissa henkilöllä on kaksi asuntoa – esimerkiksi työasunto toisella paikkakunnalla ja perheen koti toisella – osa viikonloppumatkoista voi olla aivan oma vähennyslajinsa. Silloin ei enää puhuta vain kodin ja työpaikan välisistä matkoista, vaan vähennykset tehdään muiden säännösten perusteella.
Miten asunnon ja työpaikan väliset matkat ilmoitetaan?
Matkakulut ilmoitetaan vuosittain esitäytetyn veroilmoituksen täydennyksenä. Käytännössä helpoin tapa on kirjautua OmaVeroon ja täyttää siellä kohdassa ”Matkakulut – asunnon ja työpaikan väliset matkat” joko matkakorttien hinnat tai kilometrimäärät, kulkuneuvo ja työpäivien määrä.
Omavastuuta ei tarvitse vähentää itse, vaan matkakulut ilmoitetaan täysimääräisinä. Verohallinto vähentää 900 euron omavastuuosuuden automaattisesti ja soveltaa 7 000 euron enimmäismäärää, jos kulut ovat sitä suuremmat. Näin toimitaan riippumatta siitä, ovatko kulut syntyneet joukkoliikenteestä, omasta autosta vai näiden yhdistelmästä.
Jos haluaa huomioida vähennyksen vaikutuksen jo vuoden aikana, matkakulujen arvioitu määrä voidaan ilmoittaa myös verokorttihakemuksessa. Tällöin veroprosenttia voidaan laskea heti ja maksuerot tasoittuvat palkassa, eikä kaikkea hyödyn nettoa tarvitse odottaa veronpalautuksiin.
Tarkkaa tositerumbaa ei vaadita, mutta liput ja laskelmat on hyvä säilyttää usean vuoden ajan siltä varalta, että verottaja pyytää lisäselvityksiä siitä, miten laskelma on tehty. Merkittävä osa verotuksen oikaisuista liittyy juuri matkoihin ja kulkuneuvojen valintaan.
Esimerkkitilanteita lyhyesti
Ensimmäinen esimerkki: lyhyt matka kaupunkialueella. Työntekijällä on 11 kuukaudeksi ostettu seudullinen kuukausilippu, jonka hinta on 70 euroa kuukaudessa. Vuotuinen kustannus on 770 euroa, mikä jää alle 900 euron omavastuun. Tästä ei synny vähennystä lainkaan, vaikka lipulla kuljettaisiin joka arkipäivä töihin.
Toinen esimerkki: pitkä automatka ilman julkista liikennettä. Henkilö asuu paikkakunnalla, josta ei kulje työaikoihin sopivia joukkoliikennevuoroja, ja ajaa 40 km suuntaansa omalla autolla 210 työpäivää vuodessa. Kilometrejä tulee 16 800, vähennys 16 800 × 0,27 € = 4 536 €. Kun tästä vähennetään 900 euron omavastuu, verotettavaa tuloa pienennetään 3 636 eurolla.
Kolmas esimerkki: työsuhdematkalippu ja oma maksuosuus. Työntekijän vuoden joukkoliikennelippujen hinta on 2 000 euroa, josta työnantaja maksaa työsuhdematkalippuna 500 euroa. Työntekijän omaksi osuudeksi jää 1 500 euroa. Hän voi vaatia vähennystä 1 500 eurosta, josta vähennetään omavastuu 900 euroa. Verotettavasta tulosta poistuu 600 euroa, eivätkä työnantajan maksamat 500 euroa johda kaksinkertaiseen etuun.
Yhteenveto
Kokonaisuudessaan järjestelmä nojaa siihen, että kodin ja työpaikan väliset matkakulut ovat osa työn tekemisen kustannuksia, mutta niitä korvataan verotuksessa vain rajallisesti. Omavastuu 900 euroa ja 7 000 euron enimmäismäärä ohjaavat vähennystä kohti pitkiä ja kalliita työmatkoja, eivät arjen lyhyitä matkoja.
Keskeistä on ymmärtää halvimman kulkuneuvon periaate, oman auton käyttöön liittyvät tiukat ehdot ja se, että vähennyksen lähtökohta on toteutuneiden matkojen todellinen määrä. Kun nämä ovat hallussa, asunnon ja työpaikan väliset matkakulut on mahdollista ilmoittaa veroilmoituksessa oikein ilman liiallista vaivaa.
Vastuuvapauslauseke
Tämä teksti kuvaa yleisiä periaatteita siitä, miten työmatkavähennys ja asunnon ja työpaikan väliset matkakulut huomioidaan Suomen verotuksessa verovuosina 2024–2025. Lainsäädäntö, euromääräiset rajat ja Verohallinnon tulkinnat voivat muuttua, minkä vuoksi ajantasaiset ohjeet on aina tarkistettava viranomaislähteistä tai asiantuntijalta.
Teksti ei ole henkilökohtainen vero- tai lakineuvonta, eikä sitä tule käyttää yksittäisten veropäätösten ainoana perusteena. Jokaisen verovelvollisen vastuu on varmistaa omien tietojensa oikeellisuus ja soveltuvuus omaan tilanteeseensa.
